Ei ulkoisteta vanhustenhoitoa

Taloudellinen tehokkuusajattelu ei toimi vanhustenhoidossa. Taloudellisilla mittareilla ei voi mitata sitä, onko vanhus saanut hyvää hoitoa. Sitä pitää kysyä vanhukselta. Kyse on pehmeistä arvoista, joita ei voi, eikä pidä mitata rahassa. Ihminen on kaiken mitta, ei raha!

Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan perusta, sillä julkisessa hoivassa epäkohtiin pystytään puuttumaan paljon herkemmin kuin liiketaloudellisesti toimivissa yrityksissä. Merkittäviä ongelmia tulee isojen ketjuyritysten veronkierrosta ja johtajien suurista palkkioista. Tällaista ei voida sallia puolustuskyvyttömien ihmisten kustannuksella. Tällaiset ketjut mustaavat sellaistenkin yritysten maineen, jotka hoitavat asiansa hyvin.

Olin 18-vuotiaana osastoapulaisena Toijalan vanhainkodissa. Mieleeni jäi erityisesti tapa miten potilaiden kanssa asioitiin. Vanhainkodin johtaja ja osastonhoitaja pitivät kunnia-asiana, että vanhuksia kohdeltiin kunnioittavasti. Muistan kuinka minuakin kiitettiin ylemmältä taholta vanhusten ystävällisestä kohtelusta, ja sain siitä iloa ja intoa työntekoon. Johtajien positiivinen kannustus henkilökuntaa kohtaan lisäsi myös asukkaiden tyytyväisyyttä ja elämä vanhainkodissa oli vuorovaikutteista. 

Meidän tulee kunnioittaa ihmisyyttä ja niitä ketkä ovat tehneet työtä nykyisyytemme ja tulevaisuutemme eteen. Suomi on monilla mittareilla mitattuna paras maa. Meidän kiitoksemme vanhuksille tulee olla jotain muuta kuin nykyinen malli. Jokaisen tulee saada olla merkityksellinen yhteiskunnalle elämänsä loppuun saakka.

Kuvassa Katariina Pylsy 18-vuotiaana Toijalassa 70-luvun muodinmukaisessa asussa.