Yli 90 prosenttia Suomen pinta-alasta on maaseutua. Moni kaupunkikuntakin on pinta-alaltaan pääasiassa maaseutua. Ei ole siis yhdentekevää millaisena maaseudun näemme ja haluamme nähdä asuinpaikkana, yritys- ja elinkeinotoiminnan mahdollistajana, palvelujen, yhteisöllisyyden tai vaikka biotalouden ja koulutuksen kautta.

Oikeanlainen tahtotila sekä laaja-alainen ymmärtämys ja tietämys maaseudun mahdollisuuksista on kehittämisen perusta. Maaseudulla on koettu suuria muutoksia viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Enää ei riitä se, että osaa muun muassa viljellä ja hoitaa eläimiä, vaan kaikkeen työhön liittyy vahva byrokratia.

Byrokratian ensisijainen merkitys on toimia oikeusvaltion tukipilarina ja mahdollistajana. Tällöin lait ja määräykset tulee tehdä mahdollisimman hyvin sellaisiksi, joissa kuuluu maaseudun ihmisen ääni. Sellaiset merkityksettömät määräykset, jotka käytännössä vain turhauttavat maaseudun ihmisiä ja työllistävät virkamiehiä, tulee poistaa.

Ollaan ylpeitä suomalaisesta maaseudusta.