Kaikki Suomen kunnat ja kylät ovat omalla tavallaan ainutlaatuisia.

On suuri haaste säilyttää historiaa ja kulttuuria maailmassa, jossa hektisyys ja globaalius on vallalla oleva trendi. Toki kansallisen kulttuurin käsityksen on muututtava aikojen saatossa, mutta kulttuurihistorian säilyttäminen esimerkiksi rakennuksissa, tarinoissa, teksteissä, kuvissa ja ympäristöissä on tärkeää. Se muistuttaa meitä menneestä ja luo turvaa pysyvyydellään. Huomisessa on kuitenkin aina mukana enemmän menneisyyttä kuin tulevaisuutta.

Suomalaisuudessa ja tavassamme toimia on paljon sellaisia hienoja arvoja ja piirteitä, joiden soisi säilyvän jatkossakin. Niitä on muun muassa suomalainen sisu, rehellisyys ja ahkeruus.

Kulttuuri-identiteettiä voisi verrata ihmisen persoonaan. Sellainen ihminen ja kansakunta, joka on sovussa itsensä kanssa, on viehättävämpi ja elinvoimaisempi, kuin sellainen, joka etsii itseään ja esittää jotain muuta paetakseen totuutta.

Monesti kuulee sanottavan: ”ettei maaseudulla ole mitään”. Monet ovat rasiintuneita hektisestä elämästä ja siitä, että joka puolella on melua. Vaihtoehtojakin on runsaasti, menee sitten kauppaan, ottamaan vakuutusta tai pesettämään auton. Kunnat, yritykset ja yhteisöt kysyvät mielipidettämme. Puhelin, sähköposti ja sosiaalinen media muistuttavat meitä parisuhteesta tekniikan kanssa. Koko ajan tulee lisää koneita, jotka kertovat meille itsellemme mitä meille kuuluu. On unohdettu, että ihminen itse tietää parhaiten mitä hänelle kuuluu. Unohdammeko kysyä sitä itseltämme?

Palataan edelliseen tokaisuun: ”maaseudulla ei ole mitään”. Entä jos juuri siinä, että näkee mitä kaikkea se ”ei mitään” oikeasti on, on ratkaisu? Onko tällöin löytänyt myös jotain itsestään? Kyky nähdä syntyy vasta sen jälkeen, kun on ensin löytänyt ja hyväksynyt itsensä.

Meidän ”ei mitään” tulee olemaan tulevaisuudessa luksusta. Se on nytkin luksusta niille, jotka sen pystyvät näkemään.

Maaseutu on myös nuoriin liittyvissä tutkimuksissa (mm. Turun tulevaisuuden tutkimuskeskuksen nuorten unelmiin liittyvät tutkimukset) todettu paljon mielekkäämmäksi ja vetovoimaisemmaksi paikaksi kuin mitä nykypolitiikka ja kaavoitus antaa ymmärtää.

Olen saanut työssäni Sastamalan kaupungin maaseutujohtajana organisoida Wanhat talot -tapahtumaa. Tapahtuma on todella suosittu, sillä Sastamalassa vanhoissa taloissa kiertelee yhden päivän aikana yli 20 000 ihmistä. Tämä on parhaimmillaan sekä kulttuurimme säilyttämistä ja siirtämistä, että paikallisten yrittäjien tukemista. Tapahtuma vahvistaa matkailua ja kunnan mainetta ja imagoa. Parasta on se, että kohteet ovat paikallisia ja aitoja. Mukanaolijat tekevät kulttuurillisesti todella hienon teon avaamalla ovensa vierailijoille.

Kesäisin Maisemakahvila-yrittäjänä olen huomannut kuinka historia, tarinat ja kulttuuri voi olla mitä parhainta liiketoimintaa ja matkailuvaltti.

Pirkanmaalla on paljon kulttuurin eteen uurastavia – suurin osa vapaaehtoisia. Annetaan tälle työlle arvoa.

Me kerromme maaseudun tarinaa ja näytämme sen tulevaisuuden suunnan.