Kun teistä pidetään huolta, niin kuntokin pysyy hyvänä

Suomen tiekannasta 80 prosenttia, eli noin 360 000 kilometriä, on yksityisteitä. Toimiva yksityistie ei ole tärkeä vain tien varressa asuville, vaan myös esimerkiksi maaseudun kehitykselle ja alueen elinkeinoelämälle, etenkin elintarvike – ja energiatuotannolle.

Suomessa tiestön kunto herättää keskustelua etenkin keväisin. Olosuhteet ovat haastavammat kuin monissa muissa Euroopan maissa. Tieverkon kunnosta keskusteltaessa oliisi hyvä myös tarkastella nykyisiä asfaltin laatuvaatimuksia ja sideaineiden määrää sekä asfalttinormien kehitystä. 

Avustuksia ei saa leikata
Tänä vuonna ELY-keskukset jakavat yhteensä 17 miljoonaa valtion avustusta koko maassa. Tästä potista runsas miljoona euroa on kohdistettu Pirkanmaalle. Ensi vuoden budjetista ei ole vielä tietoa. Avustuksia ei saa ainakaan leikata, niitä on mieluummin nostettava kauden 2009-2011 tasolle.

Useimmat Suomen kunnat eivät hoida yksityisteitä, vaan pelkästään avustavat yksityisteiden kunnossapitoa. Kunnat eivät ole velvollisia avustamaan, vaan se on vapaaehtoista. Käytännössä kunnat jakavat avustuksia poikkeuksetta. Näissä avustuksissa on se hyvä puoli, että kunnan avustuksiin liittyy useimmiten velvoite siitä, ettei tien käyttämistä muihin kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuviin kuljetuksiin saa kieltää. Kuntien tulisi jatkossakin avustaa tiekuntia.

Uusi yksityistielaki
Uusi yksityistielaki on astunut voimaan vuoden alusta. Uudistuksen myötä kuntien omat tielautakunnat ja yksityistiejaostot lakkautetaan ja tehtävät siirretään viimeistään vuoden lopussa Maanmittauslaitokselle.

Yksityistietyypit jaetaan kolmeen ryhmään: toimitustiet, sopimustiet ja kiinteistöjen omat tiet. Uudistuneen lain piiriin kuuluvat toimitustiet ja sopimustiet vain sopimuksen sitovuuden osalta.

Merkittäviä muutoksia lakiuudistuksessa on monia. Esimerkiksi Alueviestissä 1.3.2019 Suomen Tieyhdistyksen erityisasiantuntija Jaakko Rahjan mukaan mahdolliset kiista-asiat käsitellään tulevaisuudessa suoraan käräjäoikeudessa. Tämä varmasti yleisesti ottaen vähentää riitojen viemistä eteenpäin, mutta taas tekee niistä asukkaille kalliimpia kuin aiemmin.

Rahja kertoo myös, että tiekunta voi myös ulkoistaa koko tienpidon ulkopuoliselle yrittäjälle maksimissaan neljäksi vuodeksi. Tällöin ulkopuolinen toimii kuten tiekunta. Rahja muistuttaakin jutussa, että jotta ongelmia ei myöhemmin tulisi, sopimuksessa tulisi olla kirjattuna oikeudet ja vastuut sekä ennakoitava tulevat asiat, joita on mahdoton tietää etukäteen. Vaikka tarkoitus on varmasti ollut hyvä, niin tämä on mielestäni liian riskialtista tiekunnille.

Työssäni Sastamalan maaseutujohtajana vastaan yksityisteiden avustusjärjestelmästä teknisen lautakunnan tehdessä päätökset. Minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus yksityistien toimitsijamiehen tehtävistä. Olen käynyt kaksi vuotta sitten Suomen tieyhdistyksen järjestämän yksityistieasioiden korkeakoulun.